Muuan arki-iltaa vietin keskustassa tolpalla, taisin vallan olla kuudentena ja viiveisenä kun kolleega laitteli datan kautta viestiä että rautatieasemalla on asiakas.
Menin sovitun tavan mukaan että jonon viimeinen vaihtaa tolppaa, hakemaan asiakasta asemalta. Siellä seisoi ihan normaalin oloinen, hieman humalainen kaveri kasseineen. Nousin autosta ja laitoimme kassit peräkonttiin, ja eikun liikenteeseen. Asiakas totesi:
-"Mennään Tammisaareen."
Minä tietenkin kyselemään:
-"Oletkos ihan tosissasi, että täältä on kuitenkin likimain parisataa kilometriä Tammisaareen, että rahassakin tekee jo vaikka kuinka..?"
-"Juujuu, siellä mä asun, Tammisaaressa,, I Ekenäs."
-"No, josko ajetaan sitten automaatin kautta?" Totesin.
Asiakas meinasi alkaa hermostumaan,
-"Mitäs perhanaa, epäiletkö ettei mulla ole rahaa?"
-"Ei, en mä sillä, kunhan on tullut kokemuksella jo tavaksi ehdottaa, kun aina on mahdollista ettei kortti esim. perillä sitten pelaakaan, tai pankkiyhteydet automaatilla on nurin, kun saavutaan perille, tai mikä pahinta ettei siellä olekaan automaattia ihan lähellä, mulla kun ei tuo Visa Electron toimi tässä autossa.
-"No, kyllä sä saat rahasi, että ihan aattelin kortilla maksaa perillä."
-"No, okei mennään vaan sitten."
Ennenkuin oltiin edes kaupungista päästy ulos alkoi mies kärttää että pitää päästä kuselle. Ajoin teollisuusalueen laidalle ja asiakas nousi ylös tarpeilleen. Tarpeensa tehtyään tuli asiakas takaisin ja istahti viereen, totesi samalla että ei sieltä mitään tullut.
Lähdettiin pohottamaan moottoritietä pitkin kohti Helsinkiä ja jo muutaman kilometrin jälkeen alkoi asiakas vihjailla että pitää päästä kuselle. Koitin kysellä, että jos seuraavaan ramppiin saakka koittaisit kestää,siinä kun on helpompi pysäyttää, muttei tämäkään sopinut asiakkaalle. Piti päätä heti. Eipä auttanut, kuin nyppiä auto tien poskeen. Sama episodi kun teollisuusalueella toistui, tarpeensa tehtyään tuli asiakas takaisin ja istahti viereen, totesi samalla että ei sieltä mitään tullut.
Niin jatkettiin matkaa, ja jo parin kilometrin jälkeen asiakas pyysi lainata mun puhelinta, että voi soittaa kaverillensa, kun ei tyhmyyksissään muistanut ostaa aseman kipparilta puheaikaa. Aloin hiljalleen epäillä,että kyydissä tulee ilmenemään jotain outoa, niinpä annoin auton puhelimen, ajatuksella että jos nyt jotakin kummallista tapahtunee, jää ainakin tuo puhelinnumero jonne se soittaa puhelimen muistiin. Hän sai puhelunsa soitettua, ja taas tuli kamala pakottava tarve pysähtyä kuselle. Yllättäin sama episodi kun aiemminkin, toistui, tarpeensa tehtyään tuli asiakas takaisin ja istahti viereen, totesi samalla että ei sieltä mitään tullut.
Jatkettiin matkaa, kun asiakas sanoi:
-"Muutos matkassa, mennäänkin kalamajalle siihen Inkooseen"
-"Juu, sopiihan se."
Tässä kohtaa asiakas alkoi olla melkoisessa humalatilassa ja aika sekava, sekoili jo kielessä myös väliin, selittäen mulle väliin Ruotsia, väliin Suomea.
Asiakas kaivoi oman puhelimensaesiin ja alkoi näpertää sitä, silmin nähden ajatuksella soittaa jonnekkin, ja soittikin. Ensin tapaili taksin puhelinnumeroa, mutta sitten löysi jonkun muun numeron ja soitti sinne. Hetken jutustelun jälkeen asiakas löi puhelimen mun kouraan ja käski jutella niiden kanssa.
Hetken kovin tyhmänä huutelin puhelimeen haloota, kysellen kuka siellä on. Sain monotoonisen vastauksen:
-"Hätäkeskus"
Voi juma, jätkä oli soittanut hätäkeskukseen. No siinä sitten käytin pikapuoleinen keskustelu hätäkeskuksen kanssa että kaikki on ok, asiakas jokseenkin tolkuissaan ja päällisinpuolin kaikki on reilassa. Keskustelu päättyi siihen, että asiakas sanoi haluavansa taas pissalle ja sama episodi toistui taaskin ja asiakas istahti viereen, totesi samalla että ei sieltä mitään tullut vieläkään.
Samantein kun asiakas istahti autoon, alkoi hän räveltää puhelintaan ja soitti jonnekkin. Aika pianhan se alkoi selviämään minne puhelu oli. -"Hätäkeskus" kuului luurista nyt jo niin kovaa että kuulin minäkin sen vaikka puhelin oli asiakkaan korvalla. Saman tein asiakas alkoi selvittää hätäkeskukseen, että hän aikoo tappaa itsensä, että tarvitsee ambulanssin ja poliisin, hän aikoo mennä Kirkkonummen Mc Donald'sin pihalle ja vetää kurkun auki. Sen jälkeen asiakas löi taas puhelimen mulle. Alettiin heti hätäkeskuksen kanssa suunnitella, miten asiakkaan kanssa tulee toimia. Keskus oli sitä mieltä, että asiakas pitää toimittaa jonnekkin hoitoon. Saimme sen sovittua, muttei vielä edes paikkaa minne tai mistä joku tulee hakemaan kaveria, kun asiakas alkoi kiljua puhelintaan takaisin, joten sanoin hätäkeskukselle vain, että jos meno yltyy pahaksi eikä saada sovittua joko asiakkaan- tai hätäkeskuksen kanssa asiassa jotain ratkaisua, niin painan nappia.
Taas oli pissahätä asiakkaalla, niinpä pysähdyttiin kenties n.kilometri ennen kehä III liittymää vielä pissalle, ja tulos oli enakoitavissa, jonka jälkeen matka jatkui. Taas asiakas soitti hätäkeskukseen, ja uhkasi viiltä kurkkunsa auki jo autossa että kuljettajakin kuolee. Sen jälkeen puhelin jäi mun käteen, joten juttelin heidän kanssaan ja sovittiin että ajetaan suoraan Vantaalle Kielotie 21:n pihaan, jossa on partio vastassa,
Kehä III rampissa tuo asiakas alkoi ihmetellä, miksi mennäänkin itään johtavalle rampille eikä länteen, tässä minä sitten ensimmäistä kertaa kivahdin asiakkaalle.
-"Kun kerran menit soittelemaan sinne hätäkeskukseen, niin nyt meidän pitää käydä yhdessä paikassa, että jatketaan sieltä sitten matkaa taas sinne Kirkkonummelle, Inkooseen tai Tammisaareen, minne nyt sitten lopulla päätätkin jäädä."
-"Onko meidän pakko, että mulla olis kiireitä?" sanoi asiakas, johon totesin että kyllä on. Pakkalantien valoissa kaveri alkoi taas itkeä, kuinka on ihan pakko taas päästä pissalle, mutta sainkun sainkin juteltua asiakkaan pysymään penkissä. Valot vaihtui ja jatkettiin matkaa.
Tikkurilan rampissa kaveri alkoi jutella mulle, että aikoo hypätä vauhdissa pois kyydistä. Koitin sanoa, ettet voi nyt hypellä minnekkään, mutta hän vaan vänkäsi, että on niin kamala hätä, että pakko ja avasi oven.
Niin sitä mennä-köröteltiin pitkin katua, Tikkurilan keskustassa apukuskin ovi auki, kaveri roikotti väliin toista jalkaa ulkona. Koitin jutella kaverille ettei nyt hölmöilisi ja laittaisi oven kiinni, samalla ajellen melkein keskellä ajotietä ettei asiakas kolhisi autoa, eikä satuttaisi jalkaansa. Viimein päästiin Kielotielle ja siellähän se musta-maija odotelikin jo.
Ajoin auton maijan viereen ja nousin ylös autosta. Poliisit tuli juttelemaan ja asiakas nousi ylös autosta. Heti se alkoi itkeä poliiseillekkin että pitää päästä pissalle ja niin partion mies-konstaapeli otti kaveria käsivarresta kiinni ja talutti tien poskeen pissalle. Kaveri laski housujaan mennäkseen pissalle, mutta kun toimitus tuntui kestävn ilman sen suurempaa tulosta meni miespoliisi kurkkaamaan etupuolelle, ettei kaveri laske housuillensa hermostui asiakas tosiaan. Hirveä huuto alkoi heti.
-"Mitä vittua sä tuut kattoon kun toinen kusee!!!?"
-"Kunhan tulin kattomaan, ettet housuihis laske." sanoo konstaapeli ja perääntyy.
Mieskonstaapeli tuli jututtamaan mua ja naiskonstaapeli jäi seuraamaan asiakkaan pyhää toimitusta, kun kaverilta putosi jo beigen väriset pitkistä miesten kalsareista leikatut alushousutkin nilkkoihin. Konstaapeli meni asiakasta kohti, että korjaa asiakkaan housuja, niin siitäkös se nujastaminen alkoi. Asiakas alkoi rettelöimään naiskonstaapelin kanssa. Noo, herrasmiehenä mieskonstaapeli meni ja nappasi samantein asiakasta kädestä kiinni ja alkoi vääntää kunnon lukkoa käsivarresta, jolloin asiakas alkoi huitomaan poliisia käsillään. Siinä ei sitten monta sekuntia mennyt kun asiakas olikin maijan peräkontissa lukittuna.
Poliisit alkoi kyselemään, että mitenkäs maksu? Asiakkaan lompakosta ei löytynyt kilinkiäkään rahaa, vain Visa Electron- kortti joka siis ei meidän autossa toimi edelleenkään, niinpä poliisit kyselivät asiakkaalta, että josko tällä on tilillään rahaa? Asiakas huutaa ja mekkaloi: -"Vitut mä mitään maksa, eikä kortillakaan ole rahaa."
No, ssiitä poliisit sitten kyselemään, että kirjoitanko laskun, johon jo niin totuttuun tapaani totesin, että,
-"Valitettavasti en, nää velkalappuasiakkaat on nähty ja koettu, että joko maksu nyt, tai sitten saat tehdä asiasta paperit ja se menee lievänä petos syyttenä."
Näin sitten päädyttiin, otin kuitin kopioineen ulos koneelta ja annoin yhden kopion poliisille, toisen asiakasta varten ja kolmannen omaan kirjanpitoon. Polliisit ottivat auton ja minun tiedot ylös ja sanoivat palaavansa asiaan, kunhan asiakas aamuun selviää. Kiittelin poliisia ja lähdin yhtä välikohtausta rikkaampana - 99,00€ köyhempänä - ajelemaan takaisin omalle toimialueelle ja tein yövuoroni kunnialla loppuun.
-"Aamulla poliisit soitteli ja kyseli, että suostutaanko rikkomuskäsittelyyn, ja jos asiakas haluaa sopia ja maksaa kyytinsä ilman petos- käsittelyä, suostutaanko siihen." Tottahan toki suostuttiin. Poliisi kertoi kuulustelun olevan ajankohtainen joskus iltapäivällä 16:00 maissa.
Nyt viikko myöhemmin tapahtumasta, ei ole poliisista eikä rahasta vielä kuulunut mitään, mutta kylläpä sekin kai ajallaan tulee eteen.
Kyllä taksityö voi olla joskus kovinkin tapahtumarikasta.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti